Myöhemmin, ei oikein tarkalleen tiedetä milloin mutta arvaillaan että kenties 1950- tai 60-luvulla, taloa on laajennettu, hirsikehikko on saanut jatkokseen rankarunkoisen yläkerran, jossa on kaksi huonetta pönttöuuneineen ja yhden lisähuoneen alakertaan. Pieni kuistikin on ollut. Pystylaudoitus maalattiin vaaleanvihreäksi. Pihasaunan jatkoksi tehtiin kamari ja sen alle kellari. Pihamaalle istutettiin omenapuita ja marjapensaita. Kasvimaakin on varmasti ollut. Pihapiirin kuuset ja koivut kasvoivat.
Ehkä 1960-luvun lopulla tai aivan 70-luvun alussa pihakaivosta vedettiin sisään johtoa pitkin kylmä vesi, ja vesiklosettikin on rakennettu. Viemäri on vedetty omaan lokakaivoon. Pihalle rakennettiin uusi pihasauna johon tuli kylmä vesi johtoa pitkin. Saunan jatkona olivat puuliiteri ja aitat, ja rakennuksen päätyyn jopa autotalli. Jossakin välissä tuli kunnallinen vesijohto, ja laitettiin lämminvesivaraaja. Pihalle istutettiin sireenipensaita, luumupuita ja päärynäpuu. Lämmitystä varten asennettiin sähköpatterit.
Viimeisessä laajennuksessa 1980- ja 90-lukujen taitteessa kuisti purettiin ja vanha talo sai kylkeensä tiilirunkoisen uudisrakennuksen, jossa on kylpyhuone ja pieni sähköllä lämpiävä sauna sekä uusi sisäänkäynti tuulikaappeineen. Talon länsipäähän rakennettiin parveke, johon tehtiin ovi toisesta makuuhuoneesta, ja sen alle terassi.
Vuosikymmeniä elämä oli täyttänyt vanhan talon. Vähitellen talo kuitenkin hiljeni, puulämmitteinen pihasauna ja kellari jäivät pois käytöstä ja yläkerran huoneet tyhjilleen. Kasvimaa ruohottui, pensaat villiintyivät, luumupuu teki taimia pitkin pihamaata. Männyt ja kuuset, jotka olivat pieniä taimia kun talo rakennettiin, olivat kasvaneet korkeiksi ja niin paksuiksi, etteivät miehen käsivarret ulottuneet tyvessä rungon ympäri. Lopulta talo jäi tyhjilleen.
Ja tästä tarinamme alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti